Yrttisuolaa uutta satoa odotellessa

Herbamare-purkkia olen kaupassa katsellut monta kertaa, mutta ostopäätöstä ei ole syntynyt, kun yrittien osuus on niin mitätön suolamäärään verrattuna. Ei viitsi maksaa korkeaa hintaa niin mitättömistä pitoisuuksista. Intouduin sitten tekemään itse yrittisuolaa viimevuotisista kuivayrteistä. Löysin myös pussillisen kuivattua wakame-levää maun ja lisäjodin lähteeksi. Huhmaroin siis wakamea, lipstikkaa, vuohenputkea, mäkimeiramia, minttua ja siankärsämöä merisuolan kanssa, siivilöin teesihdin läpi kippoon ja huhmaroin siivilään jäänyttä vielä uudelleen pari kierrosta. Lisäsin lopuksi joukkoon mineraalisuolaa ja sellerisuolaa (kun omat lehtisellerit ovat taimia vasta). Suolan osuus on korkeintaan puolet. Tuli oikein maukasta!

Kirjoitus naulan kantaan!

Leivättömän leivät

Kahdeksan vuotta elin kokonaan ilman leipää. Sitten tuli ksantaani, joka mahdollistaa leipomisen gluteenittomista jauhoista kuten tattarista. Taikinaa ei tarvitse edes vaivata, kunnollinen sekoittaminen lusikalla riittää. Jauhoja voi toki varioida, mutta tattari on terveysvaikutuksiltaan erinomainen. Se nostaa verensokeria vain vähän. Siinä on hyvää proteiinia ja rutiini-nimistä hyötyainetta, joka mm. parantaa verenkiertoa. Pellavarouhe ja seesaminsiemen taas ovat nykytiedoilla ihan kaikista parhaita kuidun lähteitä, lisäksi niistä saa välttämättömiä rasvahappoja. Soija taas mm. alentaa verenpainetta ja saattaa ehkäistä syöpää. Lisäksi se lisää leivän proteiinipitoisuutta hiilarin kustannuksella. Leipä on varsinkin paahdettuna todella hyvää, ei maistu lainkaan "terveelliseltä", vaan maku on lähellä rukiista hapanleipää. Ohjeesta tulee 16 noin sentin paksuista leipästä, jotka halkaistuina tuottavat 32 voileipää.

Tattarileivät

3 dl 30-asteista vettä
4 dl tattarijauhoa
1 dl edellisen viikon taikinajuurta tai Finaxin gluteenitonta hapanjuurijauhetta (isoista ruokakaupoista)

Nämä sekoitetaan aamupäivällä yhteen, hapatetaan digitaalimittarin kanssa esim. vesihauteessa 30-31 asteessa 5-6 tuntia.

Lisätään
2 dl pimää
2 dl tattarijauhoja + 1 tl ksantaania
1 dl soijajauhoa
1 dl pellavarouhetta
1 dl kuorimattomia seesaminsiemeniä
2 tl suolaa
1 tl kuivahiivaa (noin puolikas pussillinen)


Kohotetaan noin tunnin verran. Sitten leivotaan reilun sentin paksuisiksi leipäsiksi, kohotetaan jälleen tunti ja paistetaan 250 asteessa 11 minuuttia. 

Tapasyöminen lihottaa?

Karppaamisen ydinajatus minulle ei ole karsiminen vaan preferoiminen, valikoiminen. Siksi edellä olevassa kymmenessä käskyssä ei ole kieltoja, vaan vain kehotuksia. Meillä on käytettävissämme tietty energiamäärä, joka on järkevä täyttää. Olennainen kysymys on, millä sen täytämme, sen sijaan että murehtisimme kieltolistoja. Kieltolistojen pohtimisesta tulee vain kurja olo. Se suuntaa huomiomme siihen, mitä emme saisi syödä, kun pitää keskittyä miettimään, mitä HALUAMME syödä, oman hyvinvointimme eteen.

Perinteisessä yhteiskunnassa suurin osa kansaa kärsi energiavajeesta, siis eli enemmän tai vähemmän nälässä. Tällöin oli luonnollista, että halvimmat ja hyvin säilyvät tärkkelyskasvit olivat keskeisessä asemassa. On parempi syödä perunaa kuin nälkiintyä. Tätä perua on viljan ja perunan yhä keskeinen asema ruokavaliossa. Eikä nykyinenkään paine kustannustehokkuuteen niiden asemaa suinkaan vähennä, varsinkaan joukkoruokailussa. Peruna ja makaroni tuovat halvimmat kalorit. Ja osittain sokeri.

Peruna ja leipä ovat itsestäänselvyyksiä, joita emme helposti kyseenalaista. Täytämme niillä vatsamme ja ajattelemme sitten syyllisinä, että kasviksia tuli taas syötyä aivan liian vähän.

Nykyään tilanne on monilla se, että painon nousua pitää yrittää estää tai saada se jopa laskuun. Perinteisesti on ajateltu, että vähennetään aivan kaikkea. Tämä ei ole kuitenkaan paras ratkaisu, sillä elintarvikkeet ovat ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia. Järkevässä kaloriraamissa kannattaa valita ruokia, joissa on mahdollisimman paljon hyödyllisiä ravinteita: proteiineja, hyödyllisiä rasvoja, vitamiineja, kivennäisiä ja flavoneja sun muita lukemattomia kasvikemiallisia yhdisteitä, joita kaiken aikaa löydetään lisää. Painoaan tarkkailevan ei ole järkevää karsia kasviksista tai proteiineista, joita useimmat suomalaiset muutenkin syövät aivan liian vähän. Eikä niissä sitä paitsi ole kaloreitakaan kovin paljon.

Kannattaa siis vähentää vain niitä ruoka-aineita, joista saamme vähiten kehomme rakennusaineita. Siis sokeria ja ravinneköyhiä tärkkelyskasveja. Kuinka tarkkaan niitä tulee vähentää, riippuu yksilöstä hyvinkin paljon. Mitä enemmän liikkuu, sitä enemmän sitä perunaakin voi syödä, tai ruisleipää. Varsinkin huonosti liikkuvilla vanhuksilla taas energiankulutus on pientä ja ruokahalukin joskus heikko. Silloin on erityisen tärkeää huolehtia riittävästä proteiinista ja monipuolisista kasviksista.

Rasva on kimurantti juttu. Vähärasvainen ruokavalio ei ole terveydelle hyväksi. Varsinkin monityydyttymättömiä rasvahappoja kehomme kertakaikkiaan tarvitsee, solujemme uudistumiseen, siis rakennusaineiksi. Rasvainen kala ja pähkinät ovat niiden parhaat lähteet. Toisaalta kylmäpuristettu ekstraneitsyt oliiviöljy sisältää terveydelle hyödyllisiä yhdisteitä. Sitä kannattaa syödä jos vain suinkin tottuu makuun. Rasva myös parantaa monien ravinteiden imeytymistä ja lisää ruoan herkullisuutta.

Ja sitten se voi. Monissa laajoissa kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu viime vuosina yksiselitteinen tulos: Maidon rasvalla ei ole MITÄÄN tekemistä sydän- ja verisuonitautien kanssa. Se on siis aivan harmiton ruoka-aine. Mutta, koska noita tarpeellisia rasvahappoja voissa on hyvin niukasti, sitä ei kannata pitää ainoana rasvan lähteenä. Siis mukaan myös kalaa tai pähkinöitä, mieluiten molempia. Ja ehkä kylmäpuristettuja öljyjä. Toisaalta voi ajatella, että perinteiset varastoidut juustot, kuten edam tai gouda, toivottavasti myös emmental, sisältävät bakteeritoiminnan tuloksena K2-vitamiinia joka näyttää ehkäisevän verisuonten tukkeutumista. Myös punaisessa viilissä sitä on, enemmän kuin kevytversioissa. Voita ei siis ole mikään pakko käyttää jos ei tykkää. Siinä ei ole mitään korvaamatonta, varsinkin jos käyttää juustoja ja normaalirasvaisia hapanmaitotuotteita. Monille myös punainen täysmaito on vatsaystävällisempää kuin vähärasvaiset.

Mutta tärkein juttu viimeiseksi: Ruoan pitää olla herkullista, semmoista josta juuri SINÄ nautit. Syömättä jäävästä ruoasta ei saa vitamiinin hippustakaan. Älä yritä pakottaa itseäsi ruokaan josta et pidä. Älä myöskään karsi yhtään todellista lempiherkkuasi. Määrää voi joskus hieman säätää, pulla ei kuulu arkipäivään.

Tänään monissa meistä asuu pieni ortodoksi. Totisesti nousi!

Karpin kymmenen käskyä

Kroppani pakosta ruokavalioni on viljaton. Vähähiilihydraattisuus on vapaaehtoisempaa, mutta ainut löytämäni tapa voida hyvin ilman nälkää, väsymyskohtauksia ja painonnousua. Tässä yritän hahmottaa hyvän syömisen sisältöjä. Kaikkea tuskin voi mahduttaa jokaiseen päivään, mutta toiminee suuntaa antavana ohjesääntönä:

-Syö puoli kiloa erilaisia vihanneksia, joista osa vihreää.
-Syö vähintään kahta hedelmää tai marjoja, joista yksi on sitrus.
-Syö muutama eri lajin pähkinä.
-Syö ainakin vähän jotakin merenelävää.
-Syö vähintään yksi muna.
-Syö joko lihaa tai palkokasveja tai molempia.
-Katso että proteiinia tulisi vähintään 80 g päivässä.
-Syö ekstraneitsyt öljyä.
-Syö varastoitua juustoa ja hapanmaitotuotteita, jos ne sopivat.
-Jos syöt viljaa, syö se kokonaisina jyvinä tai vähintään täysjyvänä ja mielellään hapatettuna. Itse syön tattaria.